2 viikkoa on nyt takana tätä paratiisia. Yhtään en Suomeen kaipaa, mutta ensimmäiset koti-ikävä oireet koin toissapäivänä. Omaa kaunista koiraa - Zujoa - on todella paha ikävä, varsinkin kun tiedän että raukka vauva odottelee mua kotiin. Sitten tietysti perhettä ja ystäviä kaipaa, mutta ihmeen vähän kuitenkin. Täällä ihmiset ovat täysin erilaisia kuin Suomessa. Kadulla tulee keskimäärin joka päivä joku juttelemaan rennosti, bussissa on suorastaan outoa jos vierustoverille ei jutella, hymy ainakin pitää vaihtaa. Koulukaverit ovat aivan huippuja, ainut vaan että suhteellisen pieni osa oppilaista viettää yhtä pitkän jakson täällä kuin minä, eli sen 9kk. Nyt lauantaina lähtee kolme kaveria, Fernando, Daniell ja Philipp kotimaihinsa... Ei oo kiva kun joutuu Suomen kavereiden lisäksi ikävöimään näitä heppuja.
Tänään suunnitelmissa koulupäivän vaihtaminen aktiviteettiin, eli suuntana kauniit vesiputoukset! :) Huomenna mennään noin 20 ihmisen kanssa cheesecake factoryyn syömään ja itkemään Philippin lähtöä. Viikonloppuna rantaa ja saarenkiertoa - sekä surffausta! Tuntuu että joka päivä on koko ajan ohjelmaa, aikaa nukkumiseen eikä muuhunkaan epäoleelliseen jää aikaa ollenkaan. Mutta toisaalta se on juuri mukavaa, tuntuu että on saanu paljon aikaseksi kun joka päivä on kotona 10-12 maissa illalla.
Viime viikon perjantaina oltiin kaveriporukan kanssa Waikikin playbar clubilla, oli hieman erilainen meininki kuin Suomessa.. Tanssilattialla oli ainoastaan pareja "tanssimassa" eli pikemminkin harrastamassa seksiä vaatteet päällä. Musiikki ei ollut oikeen kehumisen arvoista, mutta onneksi meillä oli mukava ilta, etenkin alku ja loppu. Beforepartyt asuntolassa, jossa porukalla vaan juteltiin, naurettiin ja juoruttiin. Kotiin tullessa kello oli noin 3 tai 4am ja oltiin Susin kanssa niin väsyneitä että hihiteltiin vaan kahden huoneen yhdistävässä pikku eteisessä ja näpsittiin kuvia. Illan miinuksena kallis taksi, n. 50$ sekä sisäänpääsy clubille 15$. Onneksi meitä oli kolme jakamassa taksin - minä, Susi ja Hanna. Elämä täällä saarella ei ole halpaa.
Lauantaina ei jääty sänkyyn nukkumaan, vaan kömmittiin 10 maissa ulos ja snorklaamaan Hanauma Bayhin. Oli kyllä upea kokemus, sitä rantaa ei voi Havaijin lomalla missata! Ensiksi jouduttiin katsomaan 5min kestävä opetusvideo, muttei jouduttu onneksi maksamaan 7,5$ niin kuin turistit joutuvat, kiitos opiskelijakortin. Lopulta löntysteltiin alas viitisen minuuttia, samalla kuin jotkut turistit vierivät sen bussin kyydissä. Alhaalla leiryidittiin (onpa vaikea sana) ja lähettiin Hannan kanssa snorklaamaan ja tutkimaan kauniita koralleja ja jättikokoisia kaloja Susin jäädessä rantavahdiksi, koska oli unohtanut ostaa snorkkelin. Pakko myöntää, että aluksi ne isot ja värikkäät kalat pelottivat, mutta sitten niihin tottui. Niistä huomasi selvästi, että jotkut niitä ruokkivat, koska ne olivat niin tavattoman kesyjä. Ei pelänneet yhtään vaikka yrittikin välillä huitoa niitä pois tieltä. Todella upea päivä jälleen, vaikka nukahdinkin taas kerran rannalle ja poltin itseni. Tämän takia yöuneni laatu heikkeni jopa kolmeksi-neljäksi yöksi.
Iltapäivällä väsyneenä ja palaneena köröteltiin bussilla kotiin, jossa olikin jo vieraita meitä odottamassa. Oltiin unohdettu kokonaan barbeque iltamme ja äkkiä vaihdettiin kuivat vaatteet päälle ja vähän siistittiin itseämme ja mentiin suolaisina vieraiden eteen hymyilemään. Yllätyksemme siellä oli myös kaksi muuta oppilasta meidän koulusta - Fernando ja Jean. Meille katettiin oma "lastenpöytä" ja sitten syötiin ja rupateltiin. Ruoka oli ihanaa ja seurakin okei, vaikka pitikin melkein jokainen lause sanoa hitaasti ja useaan kertaan, että jätkätkin sen ymmärtäisivät :D Salaa kuitenkin toivottiin Susin kanssa koko ajan vieraiden lähtöä kun oltiin niin uupuneita edellisen illan valvomisen ja tietysti snorklaamisen seurauksena. Lopulta toiveemme toteutui ja saimme rauhan taloon - uni tuli nopeasti vaikka yöllä heräilinkin auringon polttamien takia.
Sunnuntaina tehtiin vastavierailu toiseen perheeseen ja katseltiin purilaiset kädessä Fernandon, Susin ja Jeanin kanssa heidän perheen parvekkeelta upeaa laskevaa aurinkoa, joka hiljalleen hiipui Diamond Headin ja Waikikin, kuin myös Down townin rakennusten taakse. Sinne täytyy päästä kyllä uudestaan painavan kamerani kanssa!
Nyt vesiputouksille, raahaan jopa kamerani mukaan joten kuviakin on odotettavissa! :)
